Belle de Jour: Puhelintytön salaiset seikkailut

Takakansi: ”Olen huora, siinä fakta numero yksi. Fakta numero kaksi on se, että asun Lontoossa." Näin alkaa Belle de Jour – puhelintytön salaiset seikkailut, joka on kertomus lontoolaisen luksusprostituoidun elämästä. Akateemisesti koulutettu Belle de Jour huomaa valmistumisensa jälkeen, että työnsaanti Lontoossa ei ole helppoa. Belle ei jää toimettomaksi vaan päättää hankkia vuokrarahat myymällä itseään.

Belle de Jour on räävitön mutta rehellinen kertomus Bellen arjesta. Päiväkirja julkaistiin aluksi weblogin muodossa ja The Guardian nimesi sen parhaaksi verkkopäiväkirjaksi vuonna 2003. Bellen todellista henkilöllisyyttä ei tiedetä.

Oma arvio: ***
Ihan viihdyttävä kirja. Oli ihan mielenkiintoista lukea tällainen tositarina, mutta ei tämä varsinaisesti mitään uutta antanut tai avartanut minun maailmankuvaani. Mukavaa, kevyttä lukemista.

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Takakansi: En jaksa enää olla suomalainen mies. Haluan olla syntyperäinen ruotsalainen, moderni, pehmeä ja ymmärtäväinen, Anderssonin perheen isä. Johansson tai Svenssonkin kelpaisi, tai vaikka Lindqvist.

Mikko Virtanen katselee thaimaalaisessa lomaparatiisissa kauniisti ruskettuneita, säröttömän onnellisia ruotsalaisperheitä ja päättää toteuttaa lapsuudesta asti vaalimansa unelman. Jonakin vuonna hän palaa tänne. Yhtenä heistä.

Oma arvio: ***
Humoristinen kirja. Tätä on kehuttu paljon, mutta pienoisen pettymyksen tämä tuotti. Odotin ”mestariteosta”, mutta tämä oli ihan tavallinen kirja. Hauska ja viihdyttävä, mutta en aio lukea toistamiseen.

Jari Sarasvuo: Sisäinen sankari: *****

Oma arvio: Mukaansatempaavasti kirjoitettu. Helppotajuista tekstiä loistavin esimerkein, jonka pohjalta ainakin itse tein uusia oivalluksia omasta elämästäni. Opas elämänhallintaan, tai pikemminkin omien unelmien ja tavoitteiden asettamiseen ja saavuttamiseen. Kirja siitä, kuinka voit saavuttaa elämässäsi sen mitä haluat. Pidin kirjasta erittäin paljon. Kirjan avulla sain kirkastettua ajatuksiani ja toivottavasti tämä ”prosessi” johtaa tuloksiin.


Outi Alanne: Giljotiini: ***

Takakansi: Annalla on työsuhde vuokraisäntäänsä. Pikkusieluiseen moralismiin ei ole varaa, jumppaohjaajan palkalla ei merkkivaatteita kustanneta. Hanne taas elää reilusti toisten laskuun. Välillä voi päivittää elämänsä kulloisellekin miesystävälle sopivaksi.

Epätodennäköinen ystävyyssuhde alkaa autokolarista ja heittää lopulta kaksi naista tv-projektiin. Pian lupaavasti alkanut yhteistyö muuttuu valtataisteluksi, jossa moraali on vain lyömäase. Giljotiini on tarina nuorista naisista, jotka ovat valmiita mihin tahansa, jotta elämä olisi kuin kiiltäväpaperisissa lehdissä.

Oma arvio: Viihdyttävä kirja. Kiva, kevyt kirjoitustyyli. Ihan mukavaa ajanvietettä telkkarin katsomisen sijaan.

Anna Gavalda: Viiniä keittiössä: ***

Takakansi: Olipa kerran nainen, jonka mies löysi toisen, ja nainen jää yksin lasten kanssa, ja… Se tavallinen tarina? Kyllä. Anna Gavalda osuu jälleen kerran naulan kantaan. Höyhenenkevyesti ja lämpimästi hän kertoo siitä, kuinka jättäminen on joskus rohkeutta ja jääminen pelkuruutta.

Oma arvio: Ihan luettava kirja. Kevyttä luettavaa, kiva, sympaattinen tarina. Ei mikään mestariteos.

Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi: ***

Takakansi: Mikko Groman opettaa uusromanttista ranskalaista runoutta ja on enemmän kotonaan kirjallisuudessa kuin nopeasti etenevässä maailmassa.
- Pölykasa, sanoo kyllästynyt vaimo Mikaela, ja tarkoittaa yhtä paljon alati laajenevaa kirjakokoelmaa kuin miestä itseäänkin. Mikko saa lähteä uusien rakastajien tieltä, ja epäkäytännöllinen, rahaton mies jää tuuliajolle. Mutta perjantai-iltapäivän luentoja seuraava Sari näkee opettajansa toisin silmin. Hänelle Groman on mies, josta voisi olla suden kesyttäjäksi.

Oma arvio: Ihan ok kirja. Ei mitenkään erikoinen tunteita ja ajatuksia herättävä, mutta kaikin puolin luettava. Kevyttä luettavaa esim. junamatkalle.