Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty: ****(*)

Takakansi: Eräänä joulukuisena keskiviikkona kaksi rikospoliisia soittaa Anna-Leena Härkösen ovikelloa. ”Oletteko Kirsti Härkösen sisar? Meillä on ikäviä uutisia.” Kirjailijan sisar on tehnyt itsemurhan.

Tutkijana ja toimittajana työskennellyt Kirsi oli kärsinyt masennuksesta, sikäli uutinen ei tule täytenä yllätyksenä. Lopullisuudessaan se kuitenkin tyrmää, lamauttaa. Ja syyllistää.

Kysymykset eivät jätä rauhaan, niihin ei ole vastauksia. Toisaalta on pakko toimia, ajatella hautajaisia, tyhjentää Kirsin asunto, huolehtia kaikesta. Pitää jatkaa omaa elämäänsä, pysyä järjissään, muistaa läheisiään. Ja pitää yrittää käsitellä tapahtunutta. Suostua siihen että kaikkea ei ymmärrä, ei kerralla, ei ehkä koskaan.

Oma arvio: Hienosti ja elävästi kirjoitettu kirja. Välillä teki ihan pahaa lukea kirjailijan kokemuksista ja tuntemuksista.



Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras: **(*)

Takakansi: Kesän alussa Tuija saa kirjeen Sailalta. Tuijan ”varaäiti” Enni on huonossa kunnossa ja sisarukset ovat päättäneet järjestää hänelle 80-vuotisjuhlat. Edellisestä vierailusta on kulunut kymmenen vuotta. Ristinojalla vietetyistä nuoruuden kesistä vielä pidempään. Vaikka Saila on yhtä nauravainen kuin ennenkin ja naapurin Villen huulet kiihkeät, moni asia on muuttunut. Mummola on purettu, Enni makaa sairaalan sängyssä, Ristolle maistuu enemmän viina kuin elämä.

Kun Tuija ja siskokset asettuvat saman pöydän ääreen, nostalgisen kesäparatiisin kulissit murenevat. Heinän tuoksuun ja kesäöitten kuulauteen sekoittuu tummia värejä. On annettava todellisten muistojen tulla, vaikka ne tekevät kipeää.

Oma arvio: Olin pettynyt tähän kirjaan. Minulle oli mainostettu tätä ”Häräntappoaseen” vertaisena, mutta ei tämä mielestäni ollut. Tai sitten täytyy lukea Häräntappoase uudestaan ja vertailla tarkemmin… Kepeää luettavaa, aika mitäänsanomaton kirja…



Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt: ***(*)

Kuvaus: Jasmin saa yläasteen yhdeksännellä uuden luokkatoverin ja ystävän. Lindan kanssa kaikki normaali kuten läksyt ja cheerleader-harjoitukset alkavat tuntua lapselliselta ja tavanomaiselta. Kokeneemman Lindan seurassa Jasminkin rohkaistuu ja uskaltautuu heittäytymään uusiin juttuihin. Eräänä maanantaiaamuna Jasminin gynekologiäiti palaa kongressimatkalta ja saa vanhemmiltaan hätääntyneen viestin - tytärtä ole näkynyt kokonaiseen viikkoon. Soitto Lindan äidille paljastaa, ettei muillakaan tunnu olevan tytöistä minkäänlaista havaintoa. Huolestuneet äidit tekevät poliisille katoamisilmoituksen. Ihanan lemmikkikaupan todellisuus alkaa valjeta, eikä se huojenna järkyttyneitä vanhempia lainkaan. Anja Snellman kuvaa tarkkanäköisesti niitä kovia paineita, joita tytöille asetetaan. Itseään ja naiseuttaan etsivien tyttöjen teini-ikä katkeaa hyytävällä tavalla, kun heidän arvoaan ryhdytään mittaamaan ulkonäön ja seksuaalisuuden ehdoilla. Kaikkea on tarjolla, eikä kukaan ole estämässä tapahtumia. Minne katosi lapsuus, ja miksi aikuiset ovat poissa silloin, kun heitä kaivattaisiin kipeimmin kotona? Anja Snellman on yhteiskunnallisen keskustelun näkyviä käynnistäjiä. Lemmikkikaupan tytöt on rankka ja sävähdyttävä puheenvuoro aiheesta, joka koskettaa jokaista. (Lähde: suurikuu.fi)

Oma arvio: Mielenkiintoinen aihe, mukava kirjoitustyyli, pelottava kuvaus nykynuorista.